”Jos nuorella ei ole kieltä kertoa ajatuksistaan, otetaan tunteet ja keho mukaan ilmaisemiseen", sanoo Jenni Kallio. Hänelle oppilas, joka haastaa eniten, opettaa eniten. Sellaisella oppilaalla on tarve ja oikeus tulla kohdatuksi ja kuunnelluksi, ettei hän jää syrjään. Ongelmien sijasta Kallio kannustaa suuntaamaan huomion vahvuuksiin.
”Positiivinen psykologia on työni perusta. Yksi viikoittainen rutiini on perjantaikahvit, jossa kukin saa kertoa, missä on onnistunut viikon aikana ja myös antaa kehun jollekin toiselle. Rakennan tietoisesti ryhmääni yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä. Luokassani on kaksi ehdotonta sääntöä: tule paikalle ja kohtele toisia kunnioittavasti. Puutun toisten loukkaamiseen heti! Johtotähtenä on ’sinua ei kiusata, etkä sinä saa kiusaa ketään’. Harjoittelemme sinnikkäästi toistemme hyväksymistä, annamme positiivista palautetta ja käytämme työskentelytapoja, joissa autetaan toisia”, jatkaa Kallio. Sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta tarvitaan erityisluokanopettajan, kouluttajan, työnohjaajan, neuropsykiatrinen valmentajan sekä luovuus-¬ ja kehotyöskentelyn ammattilaisena, ja monialainen osaaminen tukee työtä monipuolisesti.
Kallio pyrkii kasvattamaan oppilaidensa psykologista pääomaa – sinnikkyyttä, itseluottamusta, toiveikkuutta ja sisäisen motivaation peruspilareita eli autonomian tunnetta, kyvykkyyden kokemusta sekä yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. ”Kyse on perustarpeista liittyä joukkoon ja tehdä tosille hyvää.” Tätä kaikkea harjoitellaan, jotta oppimiselle suotuisa ilmapiiri syntyy. ”Olen oppinut luottamaan kokemuksen tuomaan rauhaan. Reflektoin myös itseäni ja mietin, mitä toimii ja mikä ei. Asiat eivät muutu hetkessä, eikä yrittämisen ja erehtymisen kautta tehty matka ole huono tie. Kotkat eivät käytä portaita”, tiivistää Freinet-pedagogiikasta opettajuutensa aloittanut Kallio.
Haastattelijana Teija Mursula
”Positiivinen psykologia on työni perusta. Yksi viikoittainen rutiini on perjantaikahvit, jossa kukin saa kertoa, missä on onnistunut viikon aikana ja myös antaa kehun jollekin toiselle. Rakennan tietoisesti ryhmääni yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä. Luokassani on kaksi ehdotonta sääntöä: tule paikalle ja kohtele toisia kunnioittavasti. Puutun toisten loukkaamiseen heti! Johtotähtenä on ’sinua ei kiusata, etkä sinä saa kiusaa ketään’. Harjoittelemme sinnikkäästi toistemme hyväksymistä, annamme positiivista palautetta ja käytämme työskentelytapoja, joissa autetaan toisia”, jatkaa Kallio. Sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta tarvitaan erityisluokanopettajan, kouluttajan, työnohjaajan, neuropsykiatrinen valmentajan sekä luovuus-¬ ja kehotyöskentelyn ammattilaisena, ja monialainen osaaminen tukee työtä monipuolisesti.
Kallio pyrkii kasvattamaan oppilaidensa psykologista pääomaa – sinnikkyyttä, itseluottamusta, toiveikkuutta ja sisäisen motivaation peruspilareita eli autonomian tunnetta, kyvykkyyden kokemusta sekä yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. ”Kyse on perustarpeista liittyä joukkoon ja tehdä tosille hyvää.” Tätä kaikkea harjoitellaan, jotta oppimiselle suotuisa ilmapiiri syntyy. ”Olen oppinut luottamaan kokemuksen tuomaan rauhaan. Reflektoin myös itseäni ja mietin, mitä toimii ja mikä ei. Asiat eivät muutu hetkessä, eikä yrittämisen ja erehtymisen kautta tehty matka ole huono tie. Kotkat eivät käytä portaita”, tiivistää Freinet-pedagogiikasta opettajuutensa aloittanut Kallio.
Haastattelijana Teija Mursula
