Ohje yhteisopettajuuteen: ”Anna tilaa ja luota”
Tom Pöysti ja Mato Valtonen ovat TOMATO-vauhtikaksikko, jonka
yhteinen puheenvuoro syntyy tarinallisuudesta ja elämän tarjoamasta
kaikupohjasta. Pohjaansa kumpikin on rakentanut jo pitkään tarttumalla
elämässään uusiin mahdollisuuksiin ja avartamalla kokemuksiaan.
Mato sanoo oppineensa Tomilta vuorovaikutusta ja nöyryyttä: ”Me
teemme koulutuksen yhdessä ja silloin on tärkeää antaa toiselle tilaa. Me on
enemmän kuin minä.” Tom puolestaan sanoo, että yhteistyössä on vahvuus, jos voi
luottaa toiseen sataprosenttisesti: ”Tiedän, että Mato tekee aina kaiken
täysillä. Luotan häneen ja uskallan haastaa häntä.”
”Opettajille pitäisi opettaa tarinankerrontaa”, ehdottaa Tom ja
jatkaa perustellen, ”tarinoissa salaisuus ja jymäytys houkuttelevat
kuuntelemaan ja oppimaan.” Samalla tavalla Tom ja Mato rakentavat myös omaa
luentoaan. He pyrkivät muuttamaan kuulijoiden ajatuksia havahduttamalla, koska
vain silloin ihminen alkaa ”nähdä, mitä näkee”. Ihmiset huomaavat asioita
omasta näkökulmastaan ja siksi havahtuminen pitää myös tehdä itse. Joillakin
havahtuminen voi tulla historian kautta, toisille taas nykyajan huomaamisesta,
esimerkiksi siitä, miten paljon rannoilla on muovia ja kuinka paljon jäävuoret
ovat mataloituneet.
Itse Tom ja Mato havahtuvat avartamalla maailmaa (esim.
matkaamalla Kuubaan), virittämällä omaa luontaista uteliaisuuttaan ja
unelmoimalla. He myös vinkkaavat toisilleen hyvää musiikkia. Opettajille Tom
Pöysti suosittelee George Gershwinin kappaletta Rhapsody in Blue (Leonard
Bernsteinin ja New York Philharmonic -orkesterin versio vuodelta 1976). Mato
Valtanen vastaa haasteeseen ja musiikkivinkkaa Tomille Colosseum-bändin
Valentyne Suiten. Jokainen opettaja sitten niissäkin kuulkoon, mitä
kuulee.
